maanantai 1. lokakuuta 2012

Leffahöpinöitä: Uhrilampaat/Red Dragon

Heissansan :)
Taas on ohi yksi jakso, koeviikko ja viikonloppu! Käytiin lauantaina porukalla kattomassa Suhteettomuusteoriaa (bändin pojat kavereitamme) Club Libertessä Kalliossa :) Sen jälkeen jatkettiin iltaa ensin Piian kanssa Lepakossa ja sittemmin meiän kämpillä pienimuotoisten jatkobileiden merkeissä.

Sunnuntai menikin sitten lahnaillessa, katottiin porukalla Red Dragon. Oli kyllä semihyvä elokuva, tosin vaikka Hopkins loistava näyttelijä onkin, ei tällä kertaa suoritus Hannibal Lecterinä ihan yltänyt Uhrilampaiden tasolle. Hopkinsin ja Edward Nortonin kemiat eivät nimittäin kohdanneet mielestäni samassa määrin kun Jodie Fosterin kanssa. Suuri osa Uhrilampaiden hohdosta nimittäin pohjaa pääparin suorastaan hypnoottiseen yhteyteen, joka välittyy vahvana katsojallekin. Ilman Fosterin tulkitsemaa Claricea Hannibalin tunnekirjo jäi Red Dragonissa ohueksi. Uhrilampaissa puolestaan hahmon kiehtova ristiriitaisuus pääsi oikeuksiinsa suhteessa Clariceen.


Ilahduttavaa huomata, että näytteleminenkin on monesti yhteistyötä, myös niissä loistavissa suorituksissa. Ja onhan se toki ihan perussääntöjä, että vastanäyttelijää täytyy kuunnella. Olen myös huomannut, ettei sekään ole niin helppoa kuin kuulostaa. Aito läsnäolo vaatii nimenomaan kuuntelemisen, eläytymisen, ja sitten reaktion. Silloin tekee itsekin eläydyttävän suorituksen. Yleisön eteen menemisestä aiheutuvaa kauhua lievittää tieto siitä, että vastanäyttelijä tukee läsnäolollaan.


Läheisimmät kaverini joutuvat totisesti kestämään Uhrilampaat-hypeä jatkuvasti, mutta toi leffa on vaan sellainen että siitä saa joka kerta jotain uutta irti. Sen lisäksi se toimii näyttelijäntyön kannalta loistavana inspiraationlähteenä. Taisin muuten sanoa Kesäteatterin hakutilaisuudessakin esikuvakseni Hopkinsin kun kysyttiin :)
Mun mielestä on uskomatonta, miten joku onnistuu ilmaisemaan niin paljon jo pelkällä intensiivisellä katseella ja äänen voimakkuuden ja painotusten vaihtelulla. Yhdessä dokumentissa kyllä kerrottiinkin siitä, kuinka paljon aikaa Hopkins oli käyttänyt äänen kanssa työskentelyyn roolia varten harjoitellessaan.

 "Lambs. The lambs were screaming."
Huhhuh, tosta leffasta riittäisi löpinöitä loputtomiin... Taidanpa kuitenkin mennä kohta nukkumaan :)
Tai jotain sinne päin. Houkuttais lähteä lenkille mutta tuolla taitaa olla aika pimeetä jo. Syksy on jo pitkällä.
Huvittavaa muuten, mun piti alunperin tehdä postaus siitä, mitä tein viikonloppuna, ja päädyinkin filosofoimaan leffoista. So typical of me.
Jööö, nyt poies koneelta, muuten nukun pommiin huomenna(kin) heh.

Sweeeett dreams!


                                 And what did you see, Clarice? What did you see?
                                         

kuvat weheartit.com!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti